Saanko mä kirjoittaa tänään kliseentäyteisesti? Saanhan? Tietysti mä saan, mun blogihan tämä on.
Mä heräsin tänään hymyillen. Valvoin aamuyöhön ja nukuin pitkään, aivot käännetty lomarytmiin siis! Vaikka viime postauksessa kitisinkin, kuinka mun elämä painaa sitä surullisen kuuluisaa jarrupoljinta, se on mulle ihan okei. Oon onnellinen, että mun ei tarvitse stressata tai murehtia nyt mistään.
Sain aamulla taas uuden tatuointivision ja otan innolla että pääsen toteuttamaan sitä. Mun päänsisäinen pöytälaatikko pursuaa erilaisia tatuointi-ideoita ja unelmia, mutta paineilen vieläkin mun jumalattoman piikkifobian kanssa, eikä mulla just nyt ole liiemmin rahaakaan väritellä mun ihoa täyteen. Luokitellaanko tatuointikuume sairaudeksi? Onko tähän lääkitystä, vieroitushoitoo tai kenties vertaistukiryhmiä? I need some help right now!
Mulla on ollut jo pidempään kamala motivaatiopuute kirjottamisen suhteen, mutta viimeyönä tajusin taas kuinka tärkeetä se on mulle. Sain hirmuisesti ideoita mun päähän, enkä ehtinyt saada puolistakaan otetta, mutta kirjoitin kuitenkin kolme sivua eteenpäin. Ehkä mä joskus istun upeilla glamour-illallisilla ja juhlagaaloissa mun kirjoittaman kirjan kanssa. Tai sitten en. Ei voi tietää!
Musiikkia, joulutunnelmaa, perhe, lisää musiikkia, ystävät, lumi, koti, The Doors, uudet tuttavuudet... Nää asiat tekee mut just tänään aivan sanoinkuvailettoman onnelliseksi. Ainut mikä mua ärsyttää suunnattomasti on se, etten saanut aseteltua tän postauksen kuvia kunnolla ja mun teksti on kamalan väsynyttä. Ehkä mun pitää kirjoittaa vähän useemmin tästä lähtien. Ja varmaan vaihtaa ulkoasua vähän talvisempaan. Huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti