Mun elämään on ilmestynyt aivan uskomaton muusikonalku. Oon ihan yhtä hymyä kun ajattelenkin koko asiaa. Vaikka mun elämä jumittaa vieläkin ikävästi, niin samaan aikaan se tuo mulle uutta ihan mun huomaamatta. Oon sanattoman onnellinen siitä, että noin upee persoona piristää nykyään mun harmaansävytteisiä päiviä ja laajentaa mun musiikkitietoisuutta. Vai olisko joku voinut kuvitella, että pystyn kuuntelemaan esimerkiksi Justin Timberlakea ilman ulinoita ja vapaaehtoisesti? En minäkään, mutta ihmeitä tapahtuu. Kaiken ton musiikkihössötyksen keskellä musta tuntuu, että joku ymmärtää mua ja mun sekasortoja ajatuksia vähän pintaa syvemmin. Oon vaan saanut avattua kipeitä asioita ihan eritavalla kuin monelle muulle pitkään aikaan.
Jos luet tätä niin haluan, että tiedät kuinka onnellinen oon susta
Tän onnellisen ja yli-innokkaan tytön sisällä kuitenkin kummittelee pieni pelonhäivä. Mä pelkään että tää on taas näitä elämän ohimeneviä tähdenlentoja, joita mun elämässä on pyörinyt surullisen paljon. Pelkään sitä, että tää onnellisuus ja koko meidän ystävyys on muutaman kuukauden sisällä vaan muistona mun pienissä ajatuksissa ja blogiteksteissä. Mun on vaan kamalan vaikea nykyään ymmärtää, että mun elämään voi joskus tulla jotain pysyvää ja näin positiivista. Joo, ehkä mä taas vähän yliajattelen.
Mun isosisko tuli tänään pitkästä aikaa Kuopioon viettämään joulua ja ollaan sen miesystävän kanssa soiteltu kitaraa ja fiilistelty hyvää musiikkia. Mä rakastan sitä miten meidän sekava ja hajonainen perhe tiivityy jouluksi. Rakastan sitä oikeesti niin paljon, että itkettää.
Ps. Tiedostan kyllä että mun ulkoasu ei aivan sovellu jouluaikaan. Minkäs teet kun olen näin saamaton!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti