15.10.2013

My heart breaks a little when I hear your name


Suomi on paskavaltio. Ketuttaa suunnattomasti, että oon kuuden viikon ajan turhaan istunu tunnin kattoen maailman huonointa ja tylsintä realityä vaan Niko Saarisen takia ja sitten vuoden 2013 Big Brotherin voittaa itseään täynnä oleva homofobikko, joka tiedetään julkisuudessa suurinpiirtein pelkästään jonkun huumejutun takia. Jos oikein yksinkertasesti ajattelee, niin suomessa arvostetaan enemmän huumeita kuin seksuaalivähemmistöjä. Okei juu tajuan, ettei toi Jorin voitto ollu kiinni mistään tämmösestä, mutta silti!:D 

Sovittiin sunnuntaina Pauliinan ja Jossun kanssa, että pidetään maanantaina tyttöjeniltaa syysloman kunniaks, ja osittain yritettiin saada mun fiilikset nousemaan. Oon viimeviikosta asti ollu ajatuksissani ja sekasi paristakin jutusta ja se on varmaanki mun käyttäytymisessä näkyny aika selkeesti. Tytöt oli ostanu törkeesti syötävää ja suunnitellu meille kaikkee mukavaa. Mulla on maailman upeimmat parhaat ystävät. Ne on aina paikalla ku niitä tarvitaan, eikä mun tarvii kertoo millanen fiilis mulla on, ku ne tietää mikä mulla on pelkästään mun äänensävystä ja eleistä. Ne ei suutu mulle, vaikka joskus oon itse saatana maanpäällä ja ne kestää mua vaikka oisin kuinka tekopirtee ja sekopää. Kiitos tytöt kun ootte mun elämässä! Juteltiin, syötiin liikaa,ihailtiin yheksänviikon ikäisiä kissavauvoja, käytiin yölenkillä ja aamulla mentiin pariks tunniks matkukseen. 









Mua itteeni alkaa ottaa päähän tää mun älytön tunteellisuus ja herkkyys. Kaikki asiat ois niin paljon helpompi käsitellä ilman tämmöstä kusista luonteenpiirrettä, eikä mun tarviis järjestää jokaikisestä asiasta kauheeta draamaa. No mutta, minkäs teet kun oot saanu geeneissäs just tällasen temperamenttipiirteen!