Yleensä mä linkitän mun postauksiin biisit hetken mielijohteesta ja ilman mitään tarkoitusta, mutta tänään mä toivon että kuuntelette ton oikeesti. Se nimittäin pelasti mut aamulla totaaliselta hermoromahdukselta.
Tunteet on syvältä. Ne on kuolemattomia, ja kun yrität ampua niitä päähän kasimillisellä, ne näyttää sulle keskisormea, solmii sun aivot ja lopputuloksena on se, että makaat sängyllä vähintäänkin merimiessolmussa ja yrität vuodattaa ne tunnistamattomat fiilikset nestemäisinä sun silmien kautta kauemmas sun kropasta. Mä ymmärrän paremmin kuin hyvin niitä ihmisiä, jotka juo liikaa tai myrkyttää itseään suonensisäisillä, tai muilla iloaineilla päästäkseen edes hetkeksi pois käsittelemästä sellaisia tunteita, joita normaali aivoilla ja sydämellä käyvä eliö ei vaan pysty käsittelemään.
Välillä kelaan kuinka helppoa olis olla vaikka kultakala. Venailis vaan tyytyväisenä iltaa ja sitä, että joku mahdollisesti tiputtaa sun likaiseen akvaarioveteen pari hassua ruokahiutaletta. Tai koira! Ei tarvitsisi kuin läähättää ja kierähtää välillä selälleen niin kaikki rakastaisi ja rapsuttaisi masusta. Teeppä sama ihmisenä niin ne toimittaa sut suljetulle.
Mulla on kaikki asiat ihan hyvin. Ihan sanalla tarkoitan sitä, että kaikki menee niin kuin pitääkin, mutta joka asiasta tuntuu puuttuvan jotain. Esimerkiksi mun ystävyyssuhteet menee loistavasti, mutta mulla on aivan liian vähän aikaa mun ystäville. Tai se, että vaikka mä en haluaisikaan mitään kuvottavaa suhdedraamaa, mutta tunnen itteni tosi yksinäiseksi aika-ajoin. Mulla olis lukemattomasti samantapaisia esimerkkejä, ja tiedän, tiedän, että asenteenmuutos olis taas kohdallaan.
Sitten kelasin sitäkin, että onko mulla edes oikeutta valittaa. Oon kannatellut niin raskastaustaisia ihmisiä harteillani mun lyhyen elämäni aikana, ja kuullut tuhottoman monta erilaista elämäntarinaa ja suurin osa niistä on paljon rankempia kuin mun kokemat asiat. Mähän elän tälläkin hetkellä kuin prinsessa. Mulla on universumin parhaat vanhemmat, ystäviä ja katto pään päällä. En vaan aina muista ajatella niitä positiivisia asioita silloin, kun mun pään sisällä tapahtuu jotain negatiivista.
Valitan silti vielä vähän. Mun elämään on lyhyessä ajassa tullut kamalalla ryminällä monta uutta ihmistä, ja pelkään kokoajan että oon liian sinisilmäinen ja luotan liian helposti. Mulla on tapa uskoa, että mua ei koskaan kuseteta ja luotan aivan liian nopeasti. Sitten jälkikäteen kadun ja ajattelen aina uudestaan ja uudestaan, että tunteet vei ja järki jätti. Vihaan sitä tunnetta ku joudun kelaamaan mielessäni, että mitä oonkaan puhunut ja sen jälkeen paineilen, ’että ei hitto, mä en muuten tiedä luotanko mä tuohon ihmiseen vai en.’ Sitten vaan rukoilen, että voin luottaa, koska en osaa rakentaa aikakonetta, mennä ajassa taaksepäin ja perua sanomisiani.
#DEEP #OVERTHINK #IHOPETHATIWLLBENORMALSOMEDAY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti