Tajusin tänään, että en tule välttämättä koskaan näkemään Negativea livenä ja oon jäädyttänyt itseäni kylmillä väreillä katsoen niiden livevetoja. Miksi kaikki mun suosikkiyhtyeet ja -artistit on joko hajonneet, kuolleet, tai tässä tapauksessa jääneet tauolle ilman minkäänlaista tietoa jatkosta? Sovitaan, että tämä on syypää tän päiväisen tekstin kömpelyyteen.
Survouduin siis Saralle eilen illalla puoliväkisin purkamaan mun aivosolmuja ja ensimmäisen vartin aikana tilattiin lähiravintolasta pizzat. Siinä sitten loppuilta tehtiin ähkykuolemaa ja katsottiin The wolf of wall street. Dicaprio on aina yhtä syötävä, vaikka itse leffa olikin vähän pettymys. Kolme tuntia pelkkää huumeita, miljoonittain rahaa ja ihan mauttoman paljon seksiä. Taitaa olla elokuvantekijöiden ideat lopussa.
Käytiin alkuyöstä hautausmaalla kävelemässä ja toivottamassa ennenaikaiset uudetvuodet mun isoisän hautakivelle. Mä rakastan sitä tunnelmaa mikä hautausmailla vallitsee. Tuntuu kuin joka sana pitäisi kuiskia, ja vaikka se koko alue olisi ihan hiljainen, tulee sellainen tunne, että siellä on joku läsnä kokoajan. Vaikka mä en jumalaan uskokkaan ja olen kamalan uskontovastainen muutenkin, niin hautausmaa on sellainen paikka jossa mä uskon johonki. En jumalaan enkä enkeleihin, mutta johonkin jota en osaa sanoin selitää. Tai ehkä tunnen vaan jonkin läsnäolon mun pään sisällä. Hautausmaa saa mut tuntemaan itseni niin pieneksi, siellä nöyrtyy ja unohtaa aina kaiken epäolennaisen ja turhan. #OVERTHINK
Mutta jos te haluatte nähdä maanpäällisen enkelin niin käykää tsekkaamassa mitä tän linkin takaa löytyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti