Joo,
tiedän. En oo kirjottanu kohta kahteen viikkoon. Eikä mulla oo siihen mitään
muuta syytä kuin laiskuus. Voisin heittää tähän myös sen motivaation puutteen,
mutta se kuulostais siltä, että kirjottasin blogia työkseni, vaikka tän on
tarkotus olla vaan stressiä helpottava harrastus. Toisaalta ei mulla oo ollu
mitään postattavaakaan.
Sara
oli meillä viikonloppuna ja kuvailtiin sille uutta profiilikuvaa facebookkiin
ja yritettiin kattoo leffoja. Siitä tosin ei taaskaan tullu mitään kun mä
whatsappasin, Sara hermostu siihen ja lopulta nukahti…
Oon
tän ja edellisen viikon ravannu luokanohjaajan, kuraattorin ja opon juttusilla,
ja lopultakin näyttäs siltä että pääsisin vaihtamaan luokkaa. Mun tän
hetkisellä luokalla ei oo mun mielestä minkäänlaista ryhmähenkeä ja niin moni
ihminen tuolla saa veren kiehumaan mun päässä, että mun oma mielenterveys alkaa
horjua:D
Näillä
näkymin olisin vaihtamassa ensviikon puolella samalle luokalle Saran kanssa. Olin sen ryhmän mukana yhden päivän, ja pelkästään sen
muutaman tunnin aikana mä olin ilosempi ja aidompi kuin koko amiskan aikana.
Ainut mitä vielä mietin tässä ja mikä estää mua vaihtamasta, on ne hyvät tyypit
mun omalta luokalta. Siellä on kuitenki mulle jo läheisiks tulleita ihmisiä ja
meidän luokan opettajat on aivan ihania. Mä oon huono tekemään päätöksiä ja
yleensä päätän aina väärin ja kadun sitten jälkikäteen.
Pelkään
että mulle suututaan jos vaihan luokkaa. Toisaalta mua taas ei kiinnosta paskan
vertaa suuttuuko joku mulle. Mä opiskelen itteeni varten. Tai niin mun pitäsi
ajatella. Se on vaan pirun vaikeeta jos on tottunu menemään muiden ehdoilla. Mutta
just tällähetkellä mulla on sellanen olo, että kun mä kävelen ensviikolla itsekkäästi
pois tosta paskaluokasta kattomatta taakseni, mä en jää hetkekskään ikävöimään
tuota ryhmää.
Joo. Oikeestihan mulla ei oo aavistustakaan mitä teen tän asian kanssa.
