Oon huomannu, että vaan sillon kun oon kipeenä, mulla on inspiraatiota kuvailla ja kirjoittaa. Mulla tosiaan alkoi työharjoittelu vanhusten parissa neljä viikkoa sitten, ja viimeisiä viedään. Oon taas heranny siihen ajatukseen, ettei tää ole todellakaan mun ala. Oon aivan liian empaattinen ja tuon työasioita väkisin kotiin, kun ne jäävät askarruttamaan mieltä.
Loppukesän Viron reissustakaan en ole ehtinyt kirjoittamaan. Keskityin suomenlahden toisella puolella lähinnä pelkästään lompakon tyhjentämiseen ja vanhempien kanssa touhuiluun. Mukava reissu tappavaa hellettä lukuunottamatta.
En edes yritä luvata tähän mitään milloin postan seuraavan kerran, kun tiedän etten saa sitä toteutettua taaskaan kovin lyhyen aikavälin sisällä. Keräilen motivaatiota ja kirjoittelen sitten kun mulla on jotain kirjoitettavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti