27.9.2014

Kerro, turhaanko sua odotan ja vain ajantajun kadotan



Oon tajunnu asioita. Luoja kuinka paljon mä olen tajunnut turhia asioita viimeaikoina. Tajusin, etten pysty kuuntelemaan John Legendin All of me:tä itkemättä. Tajusin, että oikeestaan nautin tosta syksyn kaatosateesta ja kylmästä tuulesta. Tajusin taas kerran että talvi tulee oikeesti, ja tajusin että vihaan lunta, niinkuin joka ikinen vuosi. Tajusin, että oon saanu mun ehkä maailman turhinta, mutta mulle tärkeintä kirjaa kirjotettua yhdeksän sivua eteenpäin. Havahduin siihen, että olin kuunnellut Jonne Aaronin uusinta biisiä varmaan kymmenen kertaa putkeen ja meinasin jäätyä kylmiin väreisiin ja menettää näkökyvyn pelkästään sen takia, että toi biisi liikkutti mua niin paljon että itkin silmät irti. 



Tajusin, että mun ja Saran Michael Monroen keikkaan on enää viikko. Tajusin kuinka onnellinen oon siitä, että pääsen hetkeksi pois kuopiosta. Tajusin myös, että saatetaan keskenämme eksyä Jyväskylään, mutta sekään ei haittaa ollenkaan. Tajusin miten ihana Sara on vaikka se onkin varmasti maailman hankalin ihminen. Tajusin kuinka paljon vihaankaan tätä kaupunkia. Tajusin, että mun vanhemmat on oikeasti maailman parhaat eikä niissä oo mitään valittamista. Ne btw varas meille Teneriffan matkan helmikuulle, ja tajusin että huokaisin senkin takia pitkänpitkän onnentäyteisen huokauksen. 





Tajusin, että rakastan tekotaiteellisia blogitekstejä, villasukkia ja kahvia. Ja tekotaiteellisia kuvia, esimerkiksi juuri niistä villasukista ja kahvikupista. Tajusin, että rakastan Queenchristin runoja. Tajusin, että vaikka kuinka vihaankin poikabändejä niin mun silmissä Zayn Malik on syötävän hyvännäkönen. Tajusin, että musiikki kuulostaa paljon paremmalta ahtaassa ja tiiviissä tilassa ja kiitos tästä kuuluu Hannalle. Tajusin, että tajuan nykyään paljon turhia asioita jotka joko vaikuttaa mun elämään, tai sitten ei liikuta mua minnekkään päin. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti