Truth is heat, we're burning underneath our seats

Joo, tiedän. En oo kirjottanu kohta kahteen viikkoon. Eikä mulla oo siihen mitään muuta syytä kuin laiskuus. Voisin heittää tähän myös sen motivaation puutteen, mutta se kuulostais siltä, että kirjottasin blogia työkseni, vaikka tän on tarkotus olla vaan stressiä helpottava harrastus. Toisaalta ei mulla oo ollu mitään postattavaakaan.

Sara oli meillä viikonloppuna ja kuvailtiin sille uutta profiilikuvaa facebookkiin ja yritettiin kattoo leffoja. Siitä tosin ei taaskaan tullu mitään kun mä whatsappasin, Sara hermostu siihen ja lopulta nukahti…

Oon tän ja edellisen viikon ravannu luokanohjaajan, kuraattorin ja opon juttusilla, ja lopultakin näyttäs siltä että pääsisin vaihtamaan luokkaa. Mun tän hetkisellä luokalla ei oo mun mielestä minkäänlaista ryhmähenkeä ja niin moni ihminen tuolla saa veren kiehumaan mun päässä, että mun oma mielenterveys alkaa horjua:D

Näillä näkymin olisin vaihtamassa ensviikon puolella samalle luokalle Saran kanssa. Olin sen ryhmän mukana yhden päivän, ja pelkästään sen muutaman tunnin aikana mä olin ilosempi ja aidompi kuin koko amiskan aikana. Ainut mitä vielä mietin tässä ja mikä estää mua vaihtamasta, on ne hyvät tyypit mun omalta luokalta. Siellä on kuitenki mulle jo läheisiks tulleita ihmisiä ja meidän luokan opettajat on aivan ihania. Mä oon huono tekemään päätöksiä ja yleensä päätän aina väärin ja kadun sitten jälkikäteen.

Pelkään että mulle suututaan jos vaihan luokkaa. Toisaalta mua taas ei kiinnosta paskan vertaa suuttuuko joku mulle. Mä opiskelen itteeni varten. Tai niin mun pitäsi ajatella. Se on vaan pirun vaikeeta jos on tottunu menemään muiden ehdoilla. Mutta just tällähetkellä mulla on sellanen olo, että kun mä kävelen ensviikolla itsekkäästi pois tosta paskaluokasta kattomatta taakseni, mä en jää hetkekskään ikävöimään tuota ryhmää.  

Joo. Oikeestihan mulla ei oo aavistustakaan mitä teen tän asian kanssa.